Helena Penttinen

Ortodoksinen teologia kiinnosti minua jo ala-asteiässä ja myös vanhemmillani on kokemusta alalta. Hain opiskelemaan, koska halusin syventää teologista tietämystäni – kaikkea kun ei opi vain käymällä kirkossa. Opetusalan suuntautumisvaihtoehdon valitsin, koska halusin lisää itsevarmuutta esiintymisessä.

Uskon, että opettajan pedagogiset opinnot tulevat olemaan muutenkin kirjaimellisesti opettavainen matka. Toivon kehittyväni innostavaa opetusta tarjoavaksi opettajaksi, jonka ohjauksessa uskontotunnit koetaan kiinnostaviksi. Koen saaneeni ensimmäisestäkin lukuvuodesta paljon irti, vaikka alussa en oikein tiennyt mitä opettajat odottivat esimerkiksi tenttivastauksilta.

Ortodoksinen seminaari on ollut paras kuviteltavissa oleva ensimmäinen oma koti. Yhteisöllisyys – joskus jopa yhteinen hämmennys esimerkiksi liturgisten harjoitusten edessä – on ollut suuri voimavara. Erityisesti jumalanpalvelusten merkitys on avautunut minulle vasta täällä. Ne jäsentävät päivää. Esimerkiksi aamupalvelus antaa rauhallisen lähdön kiireiseen yliopistopäivään.

Teologian opiskelun myötä elämään tulee tietynlaista levollisuutta. Samanmielisten ihmisten keskuudessa ei tarvitse perustella valintojaan koko ajan, vaan voi keskittyä syventämään tietouttaan Jumalasta ja kaikista mysteereistä. Mitä enemmän opiskelee, sitä enemmän tuntee kuuluvansa Jumalan perheeseen. Jatkuvan rukouksen avulla pääsee enemmän itseensä kiinni, ja siihen annetaan mielestäni hyvät välineet niin yliopistolla kuin seminaarillakin.

Mutta kenelle tämä on oikea ala? Minusta sitä ei kannata miettiä liikaa vaan kokeilla rohkeasti. Täältä saa paljon eväitä ihan oikeaan elämään – ei ainoastaan työelämään.

Lisää kokemuksia

---