{"id":229,"date":"2015-12-16T18:30:49","date_gmt":"2015-12-16T18:30:49","guid":{"rendered":"http:\/\/localhost\/?p=229"},"modified":"2015-12-31T09:55:33","modified_gmt":"2015-12-31T07:55:33","slug":"tuomas","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/tuomas\/","title":{"rendered":"Tuomas Kallonen"},"content":{"rendered":"

\"ituomas\"Hakeuduin lukion j\u00e4lkeen opiskelemaan filosofiaa, koska en halunnut valmistaa enk\u00e4 myyd\u00e4 ty\u00f6kseni mit\u00e4\u00e4n turhanp\u00e4iv\u00e4ist\u00e4. Ajattelin, ett\u00e4 filosofina voisin ainakin minimoida aikaansaamani vahingon m\u00e4\u00e4r\u00e4n.
\nTampereeen yliopiston filosofian professorin vastaanottohuoneessa sain er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuskakseni ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 filosofin \u201dty\u00f6ll\u00e4\u201d ei Esa Saarisen, Pekka Himasen ja muutaman yliopistotutkijan ja -lehtorin lis\u00e4ksi el\u00e4 kovin moni. Filosofi voi olla vain sivut\u00f6ikseen.<\/p>\n

Viel\u00e4 suurempi tuska oli se, ett\u00e4 yliopistofilosofia oli kovin kaukana lukion filosofian kursseista \u2013 ja niiden el\u00e4m\u00e4n kokoisista kysymyksist\u00e4.<\/p>\n

Siis takaisin professorin vastaanotolle. H\u00e4n odotti, ett\u00e4 minulla olisi tutkimusaiheen valintaa koskeva ongelma, mutta minulla olikin oman EL\u00c4M\u00c4NTIEN valintaa koskeva ongelma. \u201dKahden vuoden filosofian opintojen j\u00e4lkeen haluaisin viljell\u00e4 perunaa, ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 k\u00e4teni kyyn\u00e4rp\u00e4it\u00e4 my\u00f6ten multaan!\u201d parahdin. Professori n\u00e4ytti pel\u00e4styneelt\u00e4, inhimillisen todellisuuden ja ep\u00e4varmuuden yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4lt\u00e4. \u201dT\u00e4ss\u00e4 on nuorukainen, joka pohtii OMAA el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4!\u201d H\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneell\u00e4 katseellaan h\u00e4n mittaili ulosk\u00e4yntej\u00e4, joiden tukkeena min\u00e4 kuitenkin istuin kysymyksineni.<\/p>\n

Tuolla hetkell\u00e4 oivalsin: minun janoni ei sammuisi t\u00e4ss\u00e4 talossa. Ei edes opiskelijoiden illanvietoissa. Olin kurkkuani my\u00f6ten t\u00e4ynn\u00e4 viisastelua ja k\u00e4sitteill\u00e4 miekkailua. Halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi ytimeen, el\u00e4m\u00e4n ytimeen, siihen mist\u00e4 nousevat rakkaus, kauneus, hyvyys, ihmetys \u2013 kaikki el\u00e4m\u00e4n suurimmat asiat!<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kohtaa hypp\u00e4\u00e4mme ajassa kaksi vuotta eteenp\u00e4in: Joensuun ortodoksisen seminaarin portille. Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt opiskella filosofian ja ortodoksisen uskonnon opettajaksi; takataskussa olivat jo melkein valmiit filosofian aineopinnot. Joensuu\u2026 ei rakkautta ensisilm\u00e4yksell\u00e4. Matala, tasakattoinen, ruutukaavainen, betoninharmaa, tiiviisti rakennettu kyl\u00e4. Mutta heti seuraavalla silm\u00e4yksell\u00e4: t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 opiskelija- ja kulttuuriel\u00e4m\u00e4\u00e4, vire\u00e4 ortodoksinen seurakunta, l\u00e4hell\u00e4 kaksi luostariamme, ymp\u00e4rill\u00e4 luonnonkaunis ja kiehtova Pohjois-Karjala.<\/p>\n

Seminaarin ja yliopiston rinnakkainelo oli itselleni t\u00e4ydellinen vastaus taannoiseen parahdukseeni filosofian professorin vastaanotolla: k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ja teoria nivoutuivat hedelm\u00e4llisesti yhteen. Seminaarin jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4 ja suuri sielunveljien ja -sisarien yhteis\u00f6 ymp\u00e4rill\u00e4 antoi yliopisto-opinnoille el\u00e4v\u00e4n kehyksen. Jokikinen kurssi ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut yht\u00e4 inspiroiva, mutta t\u00e4m\u00e4 on vain hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4, opiskeli mit\u00e4 ainetta tahansa.<\/p>\n

Miksei minusta tullut opettajaa? Seurakuntaty\u00f6 kaikessa rikkaudessaan ja monipuolisuudessaan, monenlaisten ja -ik\u00e4isten ihmisten parissa, arjessa ja juhlassa, aina l\u00e4hell\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ydint\u00e4 \u2013 se veti puoleensa koko ajan enemm\u00e4n. Niinp\u00e4 tein muutaman vuoden opintojen j\u00e4lkeen ratkaisuni ja anoin siirtoa teologilinjalle.<\/p>\n

Valmistumisen j\u00e4lkeen olen ehtinyt tehd\u00e4 kirkon ty\u00f6t\u00e4 jo monessa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4: ensin diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4n sijaisena Joensuun seurakunnassa, sitten j\u00e4rjest\u00f6sihteerin\u00e4 ONL:ss\u00e4 ja lopulta toisena pappina Taipaleen ortodoksisessa seurakunnassa (marraskuusta 2011). Moni opiskeluajan parhaista asioista on jatkunut seurakuntaty\u00f6ss\u00e4: jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4 kaiken keskuksessa ja ymp\u00e4rill\u00e4 kannatteleva yhteis\u00f6, joka pyrkii yhteiseen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n.<\/p>\n

Voin yhty\u00e4 opiskelijakaverini is\u00e4 Larsin sanoihin, joilla h\u00e4n kuvaa opiskeluaikaansa Joensuussa: el\u00e4m\u00e4n parasta aikaa! Yht\u00e4 parasta aikaa on kyll\u00e4 nuoren lapsiperheen el\u00e4m\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seurakuntaty\u00f6 vire\u00e4ss\u00e4 maalaisseurakunnassa Taipaleella \u2013 mutta opiskeluaika l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 ja valaisee edelleen mielt\u00e4 ja syd\u00e4nt\u00e4. Kaikki koettu, opittu, el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neet yst\u00e4v\u00e4t\u2026 Kiitos tasakattoinen Joensuu ja sen kirkkojen liekkikupolit!<\/p>\n

Tuomas Kallonen, TM 2008, vihitty papiksi 2011
\nTaipaleen seurakunnan pappi vuodesta 2011
\ntuomas.kallonen@ort.fi<\/p>\n

<\/i> Kirkon ja kulttuurin linja<\/a>
\n<\/i> Lis\u00e4\u00e4 kokemuksia<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hakeuduin lukion j\u00e4lkeen opiskelemaan filosofiaa, koska en halunnut valmistaa enk\u00e4 myyd\u00e4 ty\u00f6kseni mit\u00e4\u00e4n turhanp\u00e4iv\u00e4ist\u00e4. Ajattelin, ett\u00e4 filosofina voisin ainakin minimoida aikaansaamani vahingon m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Tampereeen yliopiston filosofian professorin vastaanottohuoneessa sain er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuskakseni ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 filosofin \u201dty\u00f6ll\u00e4\u201d ei Esa Saarisen, Pekka Himasen ja muutaman yliopistotutkijan ja -lehtorin lis\u00e4ksi el\u00e4 kovin moni. Filosofi voi olla vain sivut\u00f6ikseen.…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"inline_featured_image":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-229","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/229","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=229"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/229\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":430,"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/229\/revisions\/430"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=229"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=229"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/teologiaaopiskelemaan.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=229"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}